Äijä Alf jatkaa riekkumista muille koirille. Enään ei tosin niin ärhäkkäästi kuten jo edellisessä kirjoituksessa olen maininnut, että oppi alkaa mennä perille. Jos näkee toisen koiran kauempaa aktivoituu selkeästi, mutta nopeasti rentoutuu ja jatkaa lenkkiä. Jos koira tulee lähelle on Alf välillä kireä kuin viulukieli, mutta ei välttämättä rähjää ellei toinen koira sitä aloita. Kontaktin saaminen on vaikeaa, mutta ajoittain onnistuu.
Jos toinen koira aloittaa haukkumisen vastaa Alf siihen täysin surutta ja koko miehisyytensä edestä. Tällöin en saa koiraan kontaktia muuten kuin vaihtamalla suuntaa ja viemällä sen väkisin pois tilanteesta. Noh, harjoitus tekee mestarin ja meillä on toivottavasti monta yhteistä vuotta aikaa harjoitella. ;)
Tokoa ollaan pihapiirissä otettu ja seuraaminen sujuu ajoittain tosi hyvin. Luokse tulo sujuu, odottamisessa on parantamisen varaa. Niin mielellään lähtisi aina perääni. Nyt kun on tullut lumet ja pakkaset niin Alf ei istualtaan viihdy pitkiä aikoja lumessa niin on otollinen tilaisuus opettaa seisoen odottamista. Se onkin meidän seuraavien treenien aihe. Koittaa opettaa käsky Seiso. Edellisen koiran kanssa sana seiso ei käskynä oikeen toiminut joten pohdinnassa on käsky kyseiselle jutulle, mutta eiköhän se muodostu. ;)
Ylättävän hyvin on sujunut nyt kun Nitalla on juoksut. Alf ei ole juurikaan osoittanut kiinnostusta. Ihmettelin sitä aika paljon, kyllähän se haistelemassa käy ja sillain kiinnostunut on, mutta kuulee käskyt ja eikä ulise ja vikise kuten viimeksi. Eikä myöskän ole levoton. Ihme ja kumma..
...
