Taas on pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Perhe-elämä vie yllättävän paljon ihmiseltä aikaa..
Alfin kanssa on jatkettu koti tottistelua. Harmi sinänsä ei olla päästy ihan kunnolla porukassa treenaamaan.
BH-koe meillä olisi tavoitteena. Voi jestas mikä työ minulla on edessä. :D Tai välillä se tuntuu siltä, että ei tästä tule yhtään mitään.
Kyllähän tuo tottelee käskyjä. Luokse tulo on upeaa, ei voi tuomari ainakaan sanoa ettei tulisi innoissaan ja viivyttelemättä. Seuraaminen sujuu, mutta kontaktin pysyminen joskus haastavaa, käännöksissä herpaantuu keskittyminen ja käännökset eivät ole kovin teräviä. Odottaa kyllä paikallaan, katse harhailee. Liikkeestä myös jää paikalleen, mieluummin istuma-asentoon. Tuo viimeksi puhumani seisten odottaminen ei ole onnistunut kunnolla vielä.
Periaatteessa tällä hetkellä en pidä mahdottomana BH-kokeessa tuota tottis osioo, mutta kaupunkiosio tuntuu kaikista haastavimmalta. Toisen koiran ohitus on edelleen hankalaa ja kauempaa ohitus onnistuu hyvin, mutta lähempää ei. Rähinä on mahdotonta välillä. Ei kuule eikä näe. Ihmisten kohtaaminen on Alfille muuten ok, mutta on hieman liian innokas. Idealla: "Rakastan kaikkia, mutta en ymmärrä ettei kaikki rakasta minua"
Mutta, treeniä treeniä. Kyllä tämä tästä!
Mutta kaikinpuolin minulla on juuri sellainen koira jonka minä tarvitsen.. <3