Opettelua, opettelua.

Huomasin tänään, että hampaiden katsominen on Alfin kanssa yllättävän hankalaa. Aloitettiin sitten hampaiden tutkiminen. Alkuun taisteltiin ja väännettiin asiasta kunnes muutaman kerran sain ne hampaat katsottua. Ja hurjaa taistelua olikin. Sittemin illasta otin uudestaan nakin palasten avulla ja ja ensimmäisen taistelun jälkeen kun sain Alfin hetkeksi paikalleen niin, että antoi nätisti minun kurkkia suuhun palkkasin heti namulla. Kuinka ollakkaan tämän jälkeen pikku herra antoi katsoa hampaansa ja avata kitansa nätisti. Samoin kun tutkittiin korvat, tassut, pallit, pylly ym. Alf nökötti nätisti paikallaan ja antoi tutkia. Ja nakit söi riemulla kun ne annoin. :)

Tehtiin tänään myös metsälenkkiä. Samoiltiin ihan uusilla reiteillä ja välillä mentiin vähän matkaa umpihangessa. Alf tuli koko matkan vapaana ja hienosti taas seurasi missä minä menen ja pysytteli lähietäisyydellä. Kerran jäi pusikon toiselle puolelle kyhjöttään, eikä liikkunut perääni. Tällöin jouduin sitten kutsumaan. Käytin sen luoksetulo harjoitukseen. Kutsuin siis "tänne" komennolla ja ohjasin sivulle istumaan. Hienosti tuli ensimmäisestä kutsusta. Samoin kun eksyttiin melkein poliisikoiralaitoksen pihoille kun seikkailtiin. Törmättiin mieheen jolla oli 1 sakemanni ja 2 malinoisia hihnassa ja muutama muu ihminen pyöri ympärillä. Alf kiinnostui, mutta kutsusta tuli luokse ja lähti mukaani kun vaihdettiin suuntaa. Pariin otteeseen jäi tuijottamaan koirien suuntaan ja kuuntelemaan. Kutsuni tulla luokse vei kuitenkin voiton. :) Olin taas niin ylpeä. Vaikka toisaalta, etäisyys oli kuitenkin aika turvallinen. En tiedä miten Alf olis malttanut minua kuunnella jos olisimme ihan lähelle osuneet. Kotipihassa kylläkin seurasi kiltisti minua kun ohitettiin saman talon sekarotuinen uroskoira. Vaikka uros sieltä vähän meille ärähteli. Myöhemmin illalla kyllä Alf sitten antoi rappukäytävässä ääninäytettä kun tämä toinenkin haukahti. Tosin lopetti kyllä kun kielsin ja tuli perässäni ulos. Ajoittain pientä "mutinaa" päästeli, mutta hiljeni aina komennosta ja huomion sain nakinpalalla ja liikkumalla poispäin..

Eiköhän tuosta poikasesta vielä mies tule. :D Naapurin kanssa tultiin samallla hissillä ylös ja Alf istui nätisti ja haisteli naapurin kasseja ja kättä. Ei osoittanut pelkoa, eikä juuri ujoutta. Avoimesti haisteli, mutta ei osoittanut mitään suurta kiinnostusta. Mielestäni hyvää hissikäyttäytymistä. :)

Nyt ei ole uutta kuvaa laittaa kun kamerasta on akku loppunut ja olen unohtanut laittaa lataukseen. Yritän musitaa ladata sen viikonlopuksi kun on vapaata niin saan taas uusia kuvia. Iso poikahan tuosta on nyt jo tullut. Kasvaa ihan silmissä. Ystävänikin sanoi, kun ei ollut viikkoon nähnyt, että kasvaa todella nopeasti ja näyttää vanhemmalta kuin 10 viikkoiselta.

Tästä ystäväni vierailusta piti mainita, että tehtiin sillain, että jätin ulko-oven raolleen ja hän tuli sisään pimpottamatta. Alf istui olohuoneessa ja katsoi tulijaa, katsoi minua ja kun annoin "Mene vaan" käskyn niin meni eteiseen haistelemaan tulijaa. Otti vastaan avoimesti silityksiä ja rapsutuksia. Ei haukkua, ei murinaa. Hännän heilutusta, käden nuolemista ja kengännauhojen syömis yrityksiä. Hyvä käytöksinen holskunpoikanen. :)

Tuuletusta!!

Mä olen niin ylpeä! Niin iloinen! Niin onnellinen! Alf on alkanut osoittaa kiinnostusta autoihin ja hieman säntäilee niiden perään. Tänään sitten käveltiin suht vilkasliikenteisen tien vieressä ja aina kun näki, että on lähdössä auton perään hain namin kanssa Alfin huomion itseeni. Kuinka ollakkaan muutaman kerran jälkeen kun auto meni ohi käänsi Alf katseensa minuun eikä kiinnostunut autosta!!! NIIIN ILOINEN EMÄNTÄ! :) Ihana Alf. :)

Alf, Alfin nenä ja nakit.

Lueskelin jäljen opettelusta ja sielä neuvottiin pennun kanssa aloittamaan kotona piilotellen nakkeja/makkaroita ensin huoneeseen jossa koira näkee, myöhemmin toiseen huoneeseen johon koira ei näe. Samoin neuvottiin makkararuudun tekoa.
Noh, minä tyttö se sitten päätin koittaa (ajatellen, että Alf käyttää ulkonakin paljon nenäänsä, että varmaan helppo NAKKI) ja piilottelin nakkeja pitkin olohuonetta ja Alf kulki perässä ja kävi haistamassa jokaista nakkia. Ei siis syönyt niitä. No, sitten kun viimeisen nakin laitoin niin sen sitten söi. Sitten istui maahan tuijotellen minua hieman sen näköisenä, että: "Mitähän sä emäntä nyt oot keksiny??" No minä sitten yritän innostaa koiraa: "Etsi, missä on? Etsi." Koira tollottaa silmät suurena takaisin ja istuu tasapersein.
Lopulta sormella ohjaten nakkien luokse lähti tulemaan perässä ja söi aina nakin kun päästiin siihen kohdalle. Muutaman nakin jälkeen jätin sormen pois ohjaamasta touhua ja Alf nuuskutteli aikansa kunnes löysi SORMENI ja sitä jäi nuolemaan. No opastin taas sormella nakkien luokse ja taas syötiin nakinpalat kun osuttiin kohdalle.
Nakkien loputtua lähti kyllä nuuskutellen raavaamaan niitä paikkoja missä oli nakit olleet. Lisäilin Alfin nuuhkutellessa samoihin paikkoihin nakinpaloja taas. Ja tällä kertaa nakit sitten ilman sormen opastusta löytyivät ja menivät suuhun.

Tässä siis meidän ensimmäinen treeni tältä osaa.. :D Jos tätä treenailisi tälläin pikkuisen nyt ja siirtyisi makkara(nakki)ruutuun sitten seuraavaksi.

Tottista koitin myös hieman ihan perusasentoon luoksetuloa. Kohtalaisen hyvin onnistui ja muutamia kertoja koitettiin seuraamistakin. Sekin sujui muutaman kerran ihan hyvin kunnes Alf alkoi jäädä istumaan kun olisi pitänyt seurata. Lopetin sitten siihen. Pienihän tuo vielä on joten ei liikaa. ;) Vaikka emäntä innoissaan olisikin. :)

Elämää, ei sen enempää. :)

Eilen Alf antoi todellisen näytteen rohkeudestaan. Posti tipahti postiluukusta ja Alf juoksi muristen ja haukahdellen sängynalle.. :) Nauratti kun juuri olin vastaillut kaverilleni kysymyksiin holskun vahtiominaisuuksista. Ihan tälläistä en ollut kertonut... ;) Kuitenkin, tästä juoksusta johtuen Alf ontui tassuaan. Ilmeisesti liukastunut laminaatilla juostessa niin, että satutti tassunsa. Kopeloin tassun läpikotaisin, mutta ei aristanut mistään. Ontui kuitenkin jonkun aikaa liikkuessaan. Otettiin sitten rauhallisesti hetken aikaa ja hienosti Alf itsekkin rauhoittui nukkumaan. Sieltä herättyään ei ontumisesta ollut tietoakaan ja ulkona meni kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut ja sama on tänään jatkunut. Selvittiin siis säikähdyksellä..

Eilen tapasi taas yhden uuden ihmisen ja tästä olikin ihmeissään. Kovasti olisi halunnut mennä heti mukaan riehumaan lumeen, mutta häntä heiluen tuli minun jalkoihin ja yhdessä sitten uskallettiin mennä lähemmäs. Monta kertaa tehtiin näin, että mentiin yhdessä ihmettelemään ja pikkuhiljaa alettiin olla jo sinut uuden tuttavuuden kanssa. Ja päästiin jo näyttämään koitanhampaitanijokapaikkaan - ilmiötä. Ihmeissään oli kun joku muu kielsi puremisen kuin minä.. :)

Eilen ja tänään ollaan keskitytty luoksetuloon, seuraamiseen ja perusasentoon pieninä määrinä kerrallaan. Luokse Alf tulee todella upeasti. Ensimmäisestä käskystä juoksee luokse ja kädellä ohjatessa tulee herkun perässä sivulle istumaan. :)  Näiden "harjoitusten" aikana on huomannut, että Alf on tosi hyvin hoksannut kontaktin. Katseella hakee kesken ulkoilun katsekontaktia hyvin. Tässä vaiheessa olen palkannut aina tästä katseen hakemisesta. Eteenpäin kun mennään niin katseen hakiessa aletaankin sitten tehdä jotain. Esim. tullaan sivulle tms.

Kaikinpuolin tuo Alf on kyllä ihana poika. :) Todellinen persoona. Niin rohkea, mutta niin mammanpoika. :) Katsotaan muutaman kuukauden päästä sitten uudestaan kun minä en enää ole se tuki ja turva vaan uskalletaan jo mennä enemmän itsekkin.... :D

Paluu kotiin.

Vihdoinkin olemme taas kotona. Kotiympäristössä ulkoilu sujuu hyvin reippaasti. Tapahtui kuin taikaisku, enää ei hiippailla mun selän takana tai vaan jaloissa. Nyt mennään jo reippaasti edellä. Vetämistäkin esiintyi, mutta aika nopeasti hoksasi kun hihnan kiristyessä pysähdyin, että eteenpäin päästään vasta kun hihna on löysällä.. :)

Myös pientä käskyjen opettelua otettiin tänään. Istu käsky hallitaan jo hyvin, maahan käsky hoksattiin tänään. :) Mahtavaa! Samoin hoksattiin, että makoilustakin pitää käskyn tullessa nousta istumaan. :D Pieniä juttuja, mutta aina eteenpäin. :)

Kengännauhojen ja vaatteiden pureskelu pukeutuessa on aika perseestä!! :D Tästä käydään edelleen taistelua. Nyt alkaa jo ymmärtää kun sanon ei ja malttaa ollakkin hetken iskemättä hampaita kiinni.... Mutta vain hetken... huoh. Mutta, pentu mikä pentu.. ;)

Kotona siis ollaan ja touhut jatkuu. :)

Evakossa

Ollaan Alfin kanssa äidin luona evakossa kun kotona riehuu remontti miehet. Haju alemmissa kerroksissa oli jo niin kammottava ja remonttireiskat suositteli, että kotona ei kannata olla kun herkemmät saa joistain tietyistä aineista allergisia reaktioita. En viitsinyt Alfia enkä itseäni altistaa sitten. Joten täälä ollaan ja ihmetellään. Rosen lelut on Alfin mielestä taatusti parempia kuin omat. :)

Alf sen kuin kasvaa. Alkaa jo vähän ymmärtää, että se hampaiden terottaminen muihin kuin omiin leluihin ja puruluihin on kielletty. *koputtaa puuta* Toivottavasti tuohon kaaliin menee jotain. :) Joskus tuntuu ettei sinne voi mennä mitään... :D

Ulkona on ehdottomasti parasta rynniä lumessa pää edellä. Mitä enemmän lunta ja koskemattomampaa niin sinne on mentävä möyrimään. Upeasti kulkeekin vaikeammassakin maastossa. Paitsi kun sitten käydään vähän harjoittelemassa ihan lenkkeilyä niin aletaan jarruttelemaan ja yritetään koko ajan päästä lumipenkkoihin seikkailemaan. Saatiin kuitenkin n. 500m lenkki kierrettyä niin, että lähes koko matkan käveli reippaasti. :) Kuului läheiseltä jääkiekkokaukalolta kiekonlaukauksista johtuvia kumahduksia ja niitä ei edes pelästytty. Katseltiin korvat höröllä äänen suuntaan ja sitten jatkettiin matkaa. :)

Kameran unohdin kotiin joten nyt ei ole uusia kuvia mitä laittaa. Mielenkiintoista toisaalta sitten ensi viikolla otetuista kuvista verrata kuinka paljon edellisiin verrattuna on kasvanut. :)

Kehitytään kehitytään. :)

Tänään oli ulkona vähän turhan kylmä päivä, mutta onnistuneesti matkattiin isällä käymään jälleen. (Tällä kertaa ihan sovitusti nimipäiväkahville eikä avaimen unohdus reissulle) Tällä kertaa isälle saapuessa holskunpoikanen meni suoraan isää tervehtimään. Tosin hissunkissun kyllä, mutta selkeä aikomus oli ensimmäisenä matkata tutustumaan. Kehuja sai tietysti tästä kovasti. Samoin liikkui huomattavasti reippaammin asunnossa kuin edellisellä kerralla.

Myöhemmin illasta myös eräs mies kahden lapsensa kanssa pysähtyi kyselemään minkärotuinen pentu ym. Alf oli selvästi taas kiinnostunut, mutta ei mennyt oma-aloitteisesti lähelle, joten nostin Alfin miehen eteen ja yllätyksekseni ei poistunut tästä vaan alkoi haistella miehen kättä ja hieman tassulla läpsimään. Häntäkin alkoi lupaavasti heilua. Ehkä siitä vielä tulee sosiaalinen. :) Tosin hämärämmällä murisi ohikulkijalle. Huoh.. Lopetti sen kyllä kun käskin hiljentyä. Jähmettyi jalkani viereen tuijottamaan. Ohikulkeva nainen onneksi hieman leperteli Alfille ja eikös pojan häntä tästä vähän jo heilunut.

Tänään on harjoiteltu vapaana oloa ilman, että hihna roikkuu kaulapannassa kiinni. Hyvin meni. Alf piti hienosti itse huolta siitä missä minä menen. Muutaman kerran jäi tutkimaan jotain risua niin kiinteästi, että ei muistanut seurata minun menoani. Tällöin menin lähelle puun taakse piiloon. Hetken kuluttua kun Alf havahtui ettei minua näy lähti tietysti etsimään ja hienosti haistoi jalanjälkiäni siitä kohtaa mistä olin lähtenyt liikkeelle. Nopeasti kyllä sai minut näköpiiriinsä joten en saanut ihailla nenän käyttöä tämän enempää. Mutta hyvä merkki mielestäni tuo nenän käyttö tässäkin. Hakukoira, jälkikoira....? ;)

Autoilua ja vierailua.

Tämä päivä piti aamusta alkaen ottaa rauhassa ja käydä ulkona peuhaamassa. Päivälle olin suunnitellut autoilun harjoittelua kun se ei oikeen hiljaa sujunut aiemmin. Aamusta kuitenkin kun lähdettiin aamupissalle, unohti tämä emäntä avaimet ja puhelimen kotiin. Ei muutakun n. 2km päähän isälle soittelemaan ovisummeria. Sielä sitten hoksasin, että enhän minä ollutkaan vienyt vara-avainta vielä isälle se on vain äidillä. No juotiin sitten isällä kahvit ja saatiin äidiltä muutaman tunnin päästä avain.

Alf otti vierailun omaan tapaansa tuijotellen ja ihmetellen. Isän sylissä istui sen aikaa nätisti hieman sen oloisena, että mieluummin tulisi pois, mutta ei rimpuillut kuitenkaan. Myöhemmin kävi sitten tekemässä oma-aloitteisesti tuttavuutta. Matkat molempiin suuntiin meni hyvin. Tutkittavaa riitti ja ihmeteltävää. Autoja seurattiin katseellaa ja pyörät olisi kiinnostaneet vähän enemmän, mutta emäntä pisti stopin siihen touhuun. Ihmiset kiinnosti ja niitä ihmeteltiin ohikulkevia ja paikallaan olevia. Kukaan ei kuitenkaan pysähtynyt rapsuttelemaan joten ei päästy tarkempaa tuttavuutta tekemään. Reippaasti kuitenkin kulki koko matkan, hieman loppua kohti alkoi hidastella ja ajoittain piipittää.

Myöhemmin päivällä käytiin vähän ajelemassa ja äitini luona vierailulla. Automatka oli alkuun hirveätä vinkunaa ja ulinaa kunnes vähitellen rauhottui takapenkille makoilemaan. Kuitenkin ensimmäisen ajon loppumatkasta tuli oksennus, toisella ajomatkalla säästyttiin siltä. Autossa odotti nätisti kun kävin koulun kirjastosta hakemassa kirjan. Ei tuhoja, ei ääniä, makoili rauhallisesti. Äidin luona vieraillessa lähti jo hieman reippaammin tutustumaan ympäristöön. Rohkaisusta mentiin jo enemmän ihmettelemään. Kunnes sitten aamun tapahtumat alkoi painaa niin paljon, että tuli nukkumatti kylään. Selällään vedettiin keittiön pöydän alla unta kalloon. :)

Lenkillä tippui iso määrä märkää lunta yhtäkkiä alas mattotelineen päältä. Tätä Alf säpsähti ja alkoi haukkua ääneen suuntaan. Hiljeni kohtuu hyvin käskystä. Hieman kesti ymmärtää, että kuului käsky. Sitten käytiin yhdessä katsomassa mikä se oli. Nuuskuteltiin mattoteliin ympärillä lunta ja hetken kuluttua sielä jo möyrittiin. :) Lumi on Alfin mielestä varmaankin paras kohtaamistaan elementeistä. :)

Alfin ja Rosen uusi kohtaaminen

Tänään tehtiin sitten se uusinta lenkki ja Alf otti alun varovaisesti. Sitten kun lähdettiin kävelemään matka sujui hyvin. Hieman välillä piti tulla emännän jalkojen juureen pällistelemään, mutta välillä käytiin haastamassa leikkimään ja nuuhkimassa. Sisällä ollessa Rosen meno äityi niin rajuksi, että Alf katsoi parhaaksi mennä tuolin alle istumaan. Sitten kaksikko keksikin hyvän leikin, Rosen meni nuuhkimaan tuolin alla istuvaa ja tämä yritti järsiä kuonoa.. Ja emännätkin saatiin vauhtiin, tosin koirien epäonneksi kieltämään touhu. Järsiminen ei ole sallittua.

Työvuorojen ajan yksinolo on sujunut toistaiseksi epäilyttävän hyvin.. (Mitä emäntä ei ole VIELÄ huomannut??) Taitaa emäntää enemmän stressata Alfin yksin olo kuin koiraa. Itsellä onkin tsemppaamista kotiin tullessa, että osaan rauhoittua ennen Alfin kohtaamista, että kotiin paluu olisi mahdollisimman neutraali tapahtuma ja koira ei hoksaa mitään sellaista, että emäntä olisi ns. "hauras" tässä asiassa. :D

Ulkoillessa olen huomannut, että Alf käyttää paljon nenäänsä. Nuuhkii ympäristöä ja jälkiä. Tätä pitääkin ruveta entisestään vahvistamaan..

Ainoat ongelmat on tällä hetkellä se, että emäntä vielä malttaisi ja ymmärtäisi toisen olevan vielä pentu ja hyvin pieni pentu ja se, että ongelmia ei tunnu juurikaan olevan... Eli, koska ne ongelmat tulee ja kuinka suurina?? Tai oikeastaan, pureminen! Sitä pitää koko ajan rajoittaa, kun alkaa kierrokset nousta esim. leikkiessä niin alkaa hampaat käydä vähän missä sattuu... Ja kun ulkoa tullaan niin saattaa intoa puhkua vielä niin, että yrittää pomppia takin hihaan joka on naulakossa tai alkaa repimään rättiä jolla pyyhitään tassut. Tässä saakin olla tiukkana, että pysytään ilman hampaanjälkiä ja risoja takin hihoja.

Niin, ja ulos lähtiessä joskus jää olohuoneeseen näköetäisyydelle makoilemaan ja ei tule luokse kutsusta huolimatta. Mikään houkutus ei ole purrut muuta kuin hieman aiheuttanut kiinnostusta, mutta kuitenkin makaa vaan paikallaan. Sitten kun lähden hakemaan Alfia lähtee tämä karkuun. Useimmiten sängyn alle. Sieltä sitten käyn hakemassa ja pyrin tekemään mahdollisimman pienen numeron tästä tempusta ettei siitä tule Alfille leikkiä joka sitten jatkuu läpi elämän.

Löytyihän niitä ongelmia kun alkoi miettiä. Kovin suuriahan nuo ei ole ja ainakin pureminen taitaa aina kuulua tähän vaiheeseen pennun elämää. Onneksi osaa kuitenkin rauhoittua kun leikki esimerkiksi menee yli ja lopetan sen leikin. Hetken vikinän jälkeen kun huomaa ettei se auta käy makaamaan ja rauhoittuu.

Alfin ja Rosen ensi tapaaminen.

Alf ja Rose (äitini Labradorinnoutaja) tapasivat ensimmäistä kertaa. Mitähän siitä tapaamisesta sanoisi. Alf ei ainakaan osoittanut totaalista pelkurimaisuutta. Alf oli ensin sylissäni kun Rose tuli haistelemaan Ei mennyt kauaa kun Alf antoi murinanäytteen.

No, päästin pojan maahan ja annoin mennä itse tutustumaan. Hitaasti menikin kohti ja nokat vastatusten ihmettelivät toisiaan, Alf muristen ja Rose haistellen ja häntää vispaten. Alfin häntä oli koko ajan koipien välissä ja kun Rose ei murinasta poistunut niin piti murinaa tehostaa haukahtamalla. Joka kerta kun kielsin Alfia haukkumasta/murisemasta, lopetti kyllä, mutta palasi jalkojeni juureen istumaan ja ihmettelemään sieltä. Taas meni hetken päästä tutustumaan ja kun Rose tuli vastaan niin Alf murisi ja haukahti. Tätä rallia oli koko tapaaminen. Eli ei ollut totaalinen pelkuri, uskalsi itse lähestyä, mutta pupu meni pöksyyn kun toinen tuli lähemmäs. :)

Tiistaina otamme uusiksi ja kävelemme pienen lenkin sivupihalla. Josko siinä kävellessä unohtuisi se murina ja haukku? Nimittäin se saa luvan unohtua, muista koirista on tykättävä edes sen verran, että ne sietää lähellä. Treeneissä kun on sitten muitakin koiria. Tämä emäntä ei anna periksi! Onneksi on lähipiirissä tuollainen rautaiset hermot omaava koira jonka kanssa voi ensi kontaktit ottaa turvallisesti. :)

Ensimmäinen päivä.

Voi mikä Alf minulla onkaan. Varsinainen persoona. :)

Yö meni hyvin. Paremmin kuin uskalsin toivoa. Illalla Alf nukahti omalle pedilleen makuuhuoneeseen. Itse kun menin nukkumaan ja talosta sammui valot, alkoi hetken päästä vinkuna. Se kuitenkin loppui äkkiä ja vain kaksi kertaa yön aikana heräsin vinkumiseen. Aamulla huomasin, että sukkani olivat siirtyneet pikku herran toimesta sieltä minne ne illalla jätin pennun omaan petiin.

Ensi kontakti aamulla kun nousin ylös tuli Alfilta hännän heilutuksilla, mutta meni vähän pupu pöksyyn kun kutsuin luokse. Kurkisteli jalkarahin takaa ja aloitti tulemisen ja meni takaisin piloon. Hetken kuluttua kuitenkin reipastui ja iloisena tuli luokse. Aamupala maistui kuin ei olisi koskaan ruokaa saanutkaan, ulos tehtiin tarpeet. :)

Tänään on siis tutustuttu pihapiiriin ja toisiimme. Kontakti harjoitusta on ollut leikin ohessa ja istu käskyä, odottamista ja luoksetuloa harjoiteltu. Hieman malttamaton Alf on kuuntelemaan ja seuraamaan, palkkio olisi saatava heti. Kuitenkin kun itse maltan ohjeistaa niin kaikki on lopulta ymmärretty. Ulkoa tullessa ollaan harjoiteltu eteisessä tassujen kuivausta, hihnan pois ottoa ja vasta luvan kanssa liikkeelle lähtöä. Hihnassa ulkona kulkeminen sujuu hienosti. Yleensä kyllä kävelee selkäni takana. Hetkeksi kun vapaaksi päästin niin tarkkaan kyllä katsoi missä minä menen ja pyöri jalkojen juuressa.

Yksin oloa on myös tänään harjoiteltu ja tämän yhteydessä on tullut esiin Alfin hyvin selkeästi osoittama loukkaantuminen. Kävin siis lähikaupassa ja takaisin tullessani Alf osoitti mieltään pysymällä sängyn alla. Eipä kuitenkaan tarvinut kuin nousta ylös ja lähetä kävelemään pois päin niin johan oli koira jalkojen juuressa heiluttelemassa häntää.

Ensimmäiset vieraatkin jo kävi. Alf oli siitä kyllä vähän sitä mieltä, että menisi mieluummin sängyn alle, mutta ei vieraan sylistä poiskaan pyrkinyt. Eiköhän tämä tästä. :)

Alf tuli taloon.

Tänään saapui siis Alf. :) Poika on hyvin itsenäisen oloinen, kuten myös pentutestin mukaan oli oletettavissa.

Pentutestissä sanotaan: "Suht rauhallinen, itsenäinen "filosofi". Tuntemaon ihminen ei kauheasti kiinnosta. Pentu väsynyt testitilanteessa joka esim. vaikutti sen leikkisyyteen."

Kotiin lähdettäessä ja auton oven mennessä kiinni pyrki Alf heti syliin ja koko matkan olikin kiinni ihmisessä. Samoin matkalla kun pysähdyttiin jalottelemaan ei poistunut jalkojen vierestä mihinkään. Kotipihassa uskalsi hihnan päässä jo kävellä ja paikalleen jäätyä houkuttelemalla tuli luokse. Kovasti piti huolta ettei emäntä katoa. :) Uusi ja ihmeellinen tilanne tietysti. Kotiin sisälle päästyään istahti keskelle olohuoneen lattiaa. Siitä siiten alkuun seurasi tiivisti minua joka paikkaan, kunnes itsenäisyys alkoi näyttäytyä ja mennessäni keittiöön jäikin odottamaan olohuoneeseen. Makuuhuone oli hyvin arveluttava paikka, sinne uskaltautui juuri ja juuri pallon houkuttelemana ja myöhemmin minun perässäni.

Pennusta on kyllä selkeästi havaittavissa itsenäisyys, mutta nyt kun tutut ympäristöt on jääneet taakse hakee kyllä kontaktia ihan katseellakin minusta. Ja tästä kovasti kehuja saakin. ;)

Alf on siis kennel nimeltään Hollandroy Tjacko ja kasvattaja Ulrika Ehrnstén. Kiitos Ulrikalle luottamuksesta kun myi minulle pennun. :) Tästä tämä lähtee, kohti treenejä ja yhteistä elämää. :)

Valmistelua

Kahden vuoden tauon jälkeen alkaa jälleen koiraharrastus. Lauantaina 7.1 käyn hakemassa pitkäkarvaisen Hollanninpaimenkoiran urospennun, Hollandroy Tjacko, tuttavallisemmin Alf.
Kovasti sitä päivää on odotettu ja kotia on valmisteltu pentua varten. On leluja, kuppeja, ruokaa jne. Kuten asiaan kuuluu.
Kuten jo mainitsin koira saa nimekseen Alf. Nimi olikin vakein päätös tässä tapauksessa. Rotuvalinta oli kohtuullisen helppo johtuen Hollanninpaimenkoiran monipuolisista käyttöominaisuuksista harrastamiseen ja rodun terveydestä. Nimi tosiaan sitten tuotti päänvaivaa. Nimen piti olla lyhyt ja ytimekäs, mutta ei mikään perusnimi kuten "Musti", "Rocky" tms. Monien mietintöjen jälkeen, esimerkiksi "Trauma", "Tykki", "Pommi"... mietin nimeä Alfred, mutta se tuntui liian pitkältä ja vaikealta käytössä, joten nimi lyheni Alfiksi.
Eli tämä blogi tulee pääasiassa kertomaan Alfin kommelluksista ja elämästä yleensä. :)
Kiitos blogin seuraamisesta. :)