Voi mikä Alf minulla onkaan. Varsinainen persoona. :)
Yö meni hyvin. Paremmin kuin uskalsin toivoa. Illalla Alf nukahti omalle pedilleen makuuhuoneeseen. Itse kun menin nukkumaan ja talosta sammui valot, alkoi hetken päästä vinkuna. Se kuitenkin loppui äkkiä ja vain kaksi kertaa yön aikana heräsin vinkumiseen. Aamulla huomasin, että sukkani olivat siirtyneet pikku herran toimesta sieltä minne ne illalla jätin pennun omaan petiin.
Ensi kontakti aamulla kun nousin ylös tuli Alfilta hännän heilutuksilla, mutta meni vähän pupu pöksyyn kun kutsuin luokse. Kurkisteli jalkarahin takaa ja aloitti tulemisen ja meni takaisin piloon. Hetken kuluttua kuitenkin reipastui ja iloisena tuli luokse. Aamupala maistui kuin ei olisi koskaan ruokaa saanutkaan, ulos tehtiin tarpeet. :)
Tänään on siis tutustuttu pihapiiriin ja toisiimme. Kontakti harjoitusta on ollut leikin ohessa ja istu käskyä, odottamista ja luoksetuloa harjoiteltu. Hieman malttamaton Alf on kuuntelemaan ja seuraamaan, palkkio olisi saatava heti. Kuitenkin kun itse maltan ohjeistaa niin kaikki on lopulta ymmärretty. Ulkoa tullessa ollaan harjoiteltu eteisessä tassujen kuivausta, hihnan pois ottoa ja vasta luvan kanssa liikkeelle lähtöä. Hihnassa ulkona kulkeminen sujuu hienosti. Yleensä kyllä kävelee selkäni takana. Hetkeksi kun vapaaksi päästin niin tarkkaan kyllä katsoi missä minä menen ja pyöri jalkojen juuressa.
Yksin oloa on myös tänään harjoiteltu ja tämän yhteydessä on tullut esiin Alfin hyvin selkeästi osoittama loukkaantuminen. Kävin siis lähikaupassa ja takaisin tullessani Alf osoitti mieltään pysymällä sängyn alla. Eipä kuitenkaan tarvinut kuin nousta ylös ja lähetä kävelemään pois päin niin johan oli koira jalkojen juuressa heiluttelemassa häntää.
Ensimmäiset vieraatkin jo kävi. Alf oli siitä kyllä vähän sitä mieltä, että menisi mieluummin sängyn alle, mutta ei vieraan sylistä poiskaan pyrkinyt. Eiköhän tämä tästä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti