Tämä päivä piti aamusta alkaen ottaa rauhassa ja käydä ulkona peuhaamassa. Päivälle olin suunnitellut autoilun harjoittelua kun se ei oikeen hiljaa sujunut aiemmin. Aamusta kuitenkin kun lähdettiin aamupissalle, unohti tämä emäntä avaimet ja puhelimen kotiin. Ei muutakun n. 2km päähän isälle soittelemaan ovisummeria. Sielä sitten hoksasin, että enhän minä ollutkaan vienyt vara-avainta vielä isälle se on vain äidillä. No juotiin sitten isällä kahvit ja saatiin äidiltä muutaman tunnin päästä avain.
Alf otti vierailun omaan tapaansa tuijotellen ja ihmetellen. Isän sylissä istui sen aikaa nätisti hieman sen oloisena, että mieluummin tulisi pois, mutta ei rimpuillut kuitenkaan. Myöhemmin kävi sitten tekemässä oma-aloitteisesti tuttavuutta. Matkat molempiin suuntiin meni hyvin. Tutkittavaa riitti ja ihmeteltävää. Autoja seurattiin katseellaa ja pyörät olisi kiinnostaneet vähän enemmän, mutta emäntä pisti stopin siihen touhuun. Ihmiset kiinnosti ja niitä ihmeteltiin ohikulkevia ja paikallaan olevia. Kukaan ei kuitenkaan pysähtynyt rapsuttelemaan joten ei päästy tarkempaa tuttavuutta tekemään. Reippaasti kuitenkin kulki koko matkan, hieman loppua kohti alkoi hidastella ja ajoittain piipittää.
Myöhemmin päivällä käytiin vähän ajelemassa ja äitini luona vierailulla. Automatka oli alkuun hirveätä vinkunaa ja ulinaa kunnes vähitellen rauhottui takapenkille makoilemaan. Kuitenkin ensimmäisen ajon loppumatkasta tuli oksennus, toisella ajomatkalla säästyttiin siltä. Autossa odotti nätisti kun kävin koulun kirjastosta hakemassa kirjan. Ei tuhoja, ei ääniä, makoili rauhallisesti. Äidin luona vieraillessa lähti jo hieman reippaammin tutustumaan ympäristöön. Rohkaisusta mentiin jo enemmän ihmettelemään. Kunnes sitten aamun tapahtumat alkoi painaa niin paljon, että tuli nukkumatti kylään. Selällään vedettiin keittiön pöydän alla unta kalloon. :)
Lenkillä tippui iso määrä märkää lunta yhtäkkiä alas mattotelineen päältä. Tätä Alf säpsähti ja alkoi haukkua ääneen suuntaan. Hiljeni kohtuu hyvin käskystä. Hieman kesti ymmärtää, että kuului käsky. Sitten käytiin yhdessä katsomassa mikä se oli. Nuuskuteltiin mattoteliin ympärillä lunta ja hetken kuluttua sielä jo möyrittiin. :) Lumi on Alfin mielestä varmaankin paras kohtaamistaan elementeistä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti