No, päästin pojan maahan ja annoin mennä itse tutustumaan. Hitaasti menikin kohti ja nokat vastatusten ihmettelivät toisiaan, Alf muristen ja Rose haistellen ja häntää vispaten. Alfin häntä oli koko ajan koipien välissä ja kun Rose ei murinasta poistunut niin piti murinaa tehostaa haukahtamalla. Joka kerta kun kielsin Alfia haukkumasta/murisemasta, lopetti kyllä, mutta palasi jalkojeni juureen istumaan ja ihmettelemään sieltä. Taas meni hetken päästä tutustumaan ja kun Rose tuli vastaan niin Alf murisi ja haukahti. Tätä rallia oli koko tapaaminen. Eli ei ollut totaalinen pelkuri, uskalsi itse lähestyä, mutta pupu meni pöksyyn kun toinen tuli lähemmäs. :)
Tiistaina otamme uusiksi ja kävelemme pienen lenkin sivupihalla. Josko siinä kävellessä unohtuisi se murina ja haukku? Nimittäin se saa luvan unohtua, muista koirista on tykättävä edes sen verran, että ne sietää lähellä. Treeneissä kun on sitten muitakin koiria. Tämä emäntä ei anna periksi! Onneksi on lähipiirissä tuollainen rautaiset hermot omaava koira jonka kanssa voi ensi kontaktit ottaa turvallisesti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti