Alfin ja Rosen uusi kohtaaminen

Tänään tehtiin sitten se uusinta lenkki ja Alf otti alun varovaisesti. Sitten kun lähdettiin kävelemään matka sujui hyvin. Hieman välillä piti tulla emännän jalkojen juureen pällistelemään, mutta välillä käytiin haastamassa leikkimään ja nuuhkimassa. Sisällä ollessa Rosen meno äityi niin rajuksi, että Alf katsoi parhaaksi mennä tuolin alle istumaan. Sitten kaksikko keksikin hyvän leikin, Rosen meni nuuhkimaan tuolin alla istuvaa ja tämä yritti järsiä kuonoa.. Ja emännätkin saatiin vauhtiin, tosin koirien epäonneksi kieltämään touhu. Järsiminen ei ole sallittua.

Työvuorojen ajan yksinolo on sujunut toistaiseksi epäilyttävän hyvin.. (Mitä emäntä ei ole VIELÄ huomannut??) Taitaa emäntää enemmän stressata Alfin yksin olo kuin koiraa. Itsellä onkin tsemppaamista kotiin tullessa, että osaan rauhoittua ennen Alfin kohtaamista, että kotiin paluu olisi mahdollisimman neutraali tapahtuma ja koira ei hoksaa mitään sellaista, että emäntä olisi ns. "hauras" tässä asiassa. :D

Ulkoillessa olen huomannut, että Alf käyttää paljon nenäänsä. Nuuhkii ympäristöä ja jälkiä. Tätä pitääkin ruveta entisestään vahvistamaan..

Ainoat ongelmat on tällä hetkellä se, että emäntä vielä malttaisi ja ymmärtäisi toisen olevan vielä pentu ja hyvin pieni pentu ja se, että ongelmia ei tunnu juurikaan olevan... Eli, koska ne ongelmat tulee ja kuinka suurina?? Tai oikeastaan, pureminen! Sitä pitää koko ajan rajoittaa, kun alkaa kierrokset nousta esim. leikkiessä niin alkaa hampaat käydä vähän missä sattuu... Ja kun ulkoa tullaan niin saattaa intoa puhkua vielä niin, että yrittää pomppia takin hihaan joka on naulakossa tai alkaa repimään rättiä jolla pyyhitään tassut. Tässä saakin olla tiukkana, että pysytään ilman hampaanjälkiä ja risoja takin hihoja.

Niin, ja ulos lähtiessä joskus jää olohuoneeseen näköetäisyydelle makoilemaan ja ei tule luokse kutsusta huolimatta. Mikään houkutus ei ole purrut muuta kuin hieman aiheuttanut kiinnostusta, mutta kuitenkin makaa vaan paikallaan. Sitten kun lähden hakemaan Alfia lähtee tämä karkuun. Useimmiten sängyn alle. Sieltä sitten käyn hakemassa ja pyrin tekemään mahdollisimman pienen numeron tästä tempusta ettei siitä tule Alfille leikkiä joka sitten jatkuu läpi elämän.

Löytyihän niitä ongelmia kun alkoi miettiä. Kovin suuriahan nuo ei ole ja ainakin pureminen taitaa aina kuulua tähän vaiheeseen pennun elämää. Onneksi osaa kuitenkin rauhoittua kun leikki esimerkiksi menee yli ja lopetan sen leikin. Hetken vikinän jälkeen kun huomaa ettei se auta käy makaamaan ja rauhoittuu.