Kehitytään kehitytään. :)

Tänään oli ulkona vähän turhan kylmä päivä, mutta onnistuneesti matkattiin isällä käymään jälleen. (Tällä kertaa ihan sovitusti nimipäiväkahville eikä avaimen unohdus reissulle) Tällä kertaa isälle saapuessa holskunpoikanen meni suoraan isää tervehtimään. Tosin hissunkissun kyllä, mutta selkeä aikomus oli ensimmäisenä matkata tutustumaan. Kehuja sai tietysti tästä kovasti. Samoin liikkui huomattavasti reippaammin asunnossa kuin edellisellä kerralla.

Myöhemmin illasta myös eräs mies kahden lapsensa kanssa pysähtyi kyselemään minkärotuinen pentu ym. Alf oli selvästi taas kiinnostunut, mutta ei mennyt oma-aloitteisesti lähelle, joten nostin Alfin miehen eteen ja yllätyksekseni ei poistunut tästä vaan alkoi haistella miehen kättä ja hieman tassulla läpsimään. Häntäkin alkoi lupaavasti heilua. Ehkä siitä vielä tulee sosiaalinen. :) Tosin hämärämmällä murisi ohikulkijalle. Huoh.. Lopetti sen kyllä kun käskin hiljentyä. Jähmettyi jalkani viereen tuijottamaan. Ohikulkeva nainen onneksi hieman leperteli Alfille ja eikös pojan häntä tästä vähän jo heilunut.

Tänään on harjoiteltu vapaana oloa ilman, että hihna roikkuu kaulapannassa kiinni. Hyvin meni. Alf piti hienosti itse huolta siitä missä minä menen. Muutaman kerran jäi tutkimaan jotain risua niin kiinteästi, että ei muistanut seurata minun menoani. Tällöin menin lähelle puun taakse piiloon. Hetken kuluttua kun Alf havahtui ettei minua näy lähti tietysti etsimään ja hienosti haistoi jalanjälkiäni siitä kohtaa mistä olin lähtenyt liikkeelle. Nopeasti kyllä sai minut näköpiiriinsä joten en saanut ihailla nenän käyttöä tämän enempää. Mutta hyvä merkki mielestäni tuo nenän käyttö tässäkin. Hakukoira, jälkikoira....? ;)