Elämää, ei sen enempää. :)

Eilen Alf antoi todellisen näytteen rohkeudestaan. Posti tipahti postiluukusta ja Alf juoksi muristen ja haukahdellen sängynalle.. :) Nauratti kun juuri olin vastaillut kaverilleni kysymyksiin holskun vahtiominaisuuksista. Ihan tälläistä en ollut kertonut... ;) Kuitenkin, tästä juoksusta johtuen Alf ontui tassuaan. Ilmeisesti liukastunut laminaatilla juostessa niin, että satutti tassunsa. Kopeloin tassun läpikotaisin, mutta ei aristanut mistään. Ontui kuitenkin jonkun aikaa liikkuessaan. Otettiin sitten rauhallisesti hetken aikaa ja hienosti Alf itsekkin rauhoittui nukkumaan. Sieltä herättyään ei ontumisesta ollut tietoakaan ja ulkona meni kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut ja sama on tänään jatkunut. Selvittiin siis säikähdyksellä..

Eilen tapasi taas yhden uuden ihmisen ja tästä olikin ihmeissään. Kovasti olisi halunnut mennä heti mukaan riehumaan lumeen, mutta häntä heiluen tuli minun jalkoihin ja yhdessä sitten uskallettiin mennä lähemmäs. Monta kertaa tehtiin näin, että mentiin yhdessä ihmettelemään ja pikkuhiljaa alettiin olla jo sinut uuden tuttavuuden kanssa. Ja päästiin jo näyttämään koitanhampaitanijokapaikkaan - ilmiötä. Ihmeissään oli kun joku muu kielsi puremisen kuin minä.. :)

Eilen ja tänään ollaan keskitytty luoksetuloon, seuraamiseen ja perusasentoon pieninä määrinä kerrallaan. Luokse Alf tulee todella upeasti. Ensimmäisestä käskystä juoksee luokse ja kädellä ohjatessa tulee herkun perässä sivulle istumaan. :)  Näiden "harjoitusten" aikana on huomannut, että Alf on tosi hyvin hoksannut kontaktin. Katseella hakee kesken ulkoilun katsekontaktia hyvin. Tässä vaiheessa olen palkannut aina tästä katseen hakemisesta. Eteenpäin kun mennään niin katseen hakiessa aletaankin sitten tehdä jotain. Esim. tullaan sivulle tms.

Kaikinpuolin tuo Alf on kyllä ihana poika. :) Todellinen persoona. Niin rohkea, mutta niin mammanpoika. :) Katsotaan muutaman kuukauden päästä sitten uudestaan kun minä en enää ole se tuki ja turva vaan uskalletaan jo mennä enemmän itsekkin.... :D