Alf senkun kasvaa ja aikuistuu, tuoden mukaanan raivostuttavan äijäilyn totaalisen hurmaavan pelleilyn kera. :) Olemme siis taistelleen viime aikoina muille koirille rähjäämisestä ja muiden koirien/ihmisten luokse vetämisestä ja rimpuilusta. Aika hyvin on oppi mennyt perille, enään ei automaattisesti rähjää toiselle koiralle eikä rimpuile niin kauaa tai niin syventyneesti(?), että ei kuulisi mitä sanon. Hieman hitautta on tottelemisessa kyllä.
Treenaamaan ihan kentälle asti kun taas pääsisi kunnolla, kun nyt ollaan töissä niin runsaasti ettei meiana aika riittää. Juoksemassa ollaan muutamia kertoja käyty ja se alkaa sujua kuten asiaan kuuluukin. Pieni veto on päällä ja juoksee koko matkan eikä juurikaan kiinnitä muuhun huomiota.
Jotenkin tuntuu, että nyt olisi taas otollinen hetki opettaa, koska on pikkuisen ruvennut rauhoittumaan siitä aiemmasta "uhmasta" mikä näyttäytyi. Eli toisin sanoen alkaa korvat olla auki ja miellyttämisen halua on ilmassa runsaasti. Olen yrittänyt lenkkien yhteydessä treenata tokoa. Seuraamista, odottamista ym. Molemmat kun sujuvat vaihtelevasti. Sinne kentälle pitäisi taas ehtiä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti