Taas on pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Perhe-elämä vie yllättävän paljon ihmiseltä aikaa..
Alfin kanssa on jatkettu koti tottistelua. Harmi sinänsä ei olla päästy ihan kunnolla porukassa treenaamaan.
BH-koe meillä olisi tavoitteena. Voi jestas mikä työ minulla on edessä. :D Tai välillä se tuntuu siltä, että ei tästä tule yhtään mitään.
Kyllähän tuo tottelee käskyjä. Luokse tulo on upeaa, ei voi tuomari ainakaan sanoa ettei tulisi innoissaan ja viivyttelemättä. Seuraaminen sujuu, mutta kontaktin pysyminen joskus haastavaa, käännöksissä herpaantuu keskittyminen ja käännökset eivät ole kovin teräviä. Odottaa kyllä paikallaan, katse harhailee. Liikkeestä myös jää paikalleen, mieluummin istuma-asentoon. Tuo viimeksi puhumani seisten odottaminen ei ole onnistunut kunnolla vielä.
Periaatteessa tällä hetkellä en pidä mahdottomana BH-kokeessa tuota tottis osioo, mutta kaupunkiosio tuntuu kaikista haastavimmalta. Toisen koiran ohitus on edelleen hankalaa ja kauempaa ohitus onnistuu hyvin, mutta lähempää ei. Rähinä on mahdotonta välillä. Ei kuule eikä näe. Ihmisten kohtaaminen on Alfille muuten ok, mutta on hieman liian innokas. Idealla: "Rakastan kaikkia, mutta en ymmärrä ettei kaikki rakasta minua"
Mutta, treeniä treeniä. Kyllä tämä tästä!
Mutta kaikinpuolin minulla on juuri sellainen koira jonka minä tarvitsen.. <3

Kuulumisia.

Äijä Alf jatkaa riekkumista muille koirille. Enään ei tosin niin ärhäkkäästi kuten jo edellisessä kirjoituksessa olen maininnut, että oppi alkaa mennä perille. Jos näkee toisen koiran kauempaa aktivoituu selkeästi, mutta nopeasti rentoutuu ja jatkaa lenkkiä. Jos koira tulee lähelle on Alf välillä kireä kuin viulukieli, mutta ei välttämättä rähjää ellei toinen koira sitä aloita. Kontaktin saaminen on vaikeaa, mutta ajoittain onnistuu.
Jos toinen koira aloittaa haukkumisen vastaa Alf siihen täysin surutta ja koko miehisyytensä edestä. Tällöin en saa koiraan kontaktia muuten kuin vaihtamalla suuntaa ja viemällä sen väkisin pois tilanteesta. Noh, harjoitus tekee mestarin ja meillä on toivottavasti monta yhteistä vuotta aikaa harjoitella. ;)

Tokoa ollaan pihapiirissä otettu ja seuraaminen sujuu ajoittain tosi hyvin. Luokse tulo sujuu, odottamisessa on parantamisen varaa. Niin mielellään lähtisi aina perääni. Nyt kun on tullut lumet ja pakkaset niin Alf ei istualtaan viihdy pitkiä aikoja lumessa niin on otollinen tilaisuus opettaa seisoen odottamista. Se onkin meidän seuraavien treenien aihe. Koittaa opettaa käsky Seiso. Edellisen koiran kanssa sana seiso ei käskynä oikeen toiminut joten pohdinnassa on käsky kyseiselle jutulle, mutta eiköhän se muodostu. ;)

Ylättävän hyvin on sujunut nyt kun Nitalla on juoksut. Alf ei ole juurikaan osoittanut kiinnostusta. Ihmettelin sitä aika paljon, kyllähän se haistelemassa käy ja sillain kiinnostunut on, mutta kuulee käskyt ja eikä ulise ja vikise kuten viimeksi. Eikä myöskän ole levoton. Ihme ja kumma..
...

Pitkästä aikaa....

Alf senkun kasvaa ja aikuistuu, tuoden mukaanan raivostuttavan äijäilyn totaalisen hurmaavan pelleilyn kera. :) Olemme siis taistelleen viime aikoina muille koirille rähjäämisestä ja muiden koirien/ihmisten luokse vetämisestä ja rimpuilusta. Aika hyvin on oppi mennyt perille, enään ei automaattisesti rähjää toiselle koiralle eikä rimpuile niin kauaa tai niin syventyneesti(?), että ei kuulisi mitä sanon. Hieman hitautta on tottelemisessa kyllä.
Treenaamaan ihan kentälle asti kun taas pääsisi kunnolla, kun nyt ollaan töissä niin runsaasti ettei meiana aika riittää. Juoksemassa ollaan muutamia kertoja käyty ja se alkaa sujua kuten asiaan kuuluukin. Pieni veto on päällä ja juoksee koko matkan eikä juurikaan kiinnitä muuhun huomiota.
Jotenkin tuntuu, että nyt olisi taas otollinen hetki opettaa, koska on pikkuisen ruvennut rauhoittumaan siitä aiemmasta "uhmasta" mikä näyttäytyi. Eli toisin sanoen alkaa korvat olla auki ja miellyttämisen halua on ilmassa runsaasti. Olen yrittänyt lenkkien yhteydessä treenata tokoa. Seuraamista, odottamista ym. Molemmat kun sujuvat vaihtelevasti. Sinne kentälle pitäisi taas ehtiä....

Toko treeniä.

Katselinpas BH-koe videoita youtubesta. Ei me nyt ihan hukassa Alfin kanssa olla, mutta on meillä tekemistäkin. Tosin eiköhän kuulu asiaan, että 8kk ikäisen koiran kanssa on tekemistä. ;)
Seuraaminen sujuu namun perässä kun ei ole häiriötekijöitä, ajoittain lievän häiriönkin kanssa. Käännökset sujuu kun tekee loivia, oikealle kääntyessä onnistuu jo enemmän kulmaakin.
Paikallaan nököttää jos ei tehdä liian montaa kertaa peräkkäin ja en mene liian kauas. (Napanuora ei oo vielä katkennu. :D ) Ei juurikaan pälyile muualle odottaessaan.
Henkilöryhmää ei olla koitettu, luultavasti rakastaa kaikkia.
Luokse tulee innosta piukeena ja nätisti tulee sivulle istumaan/seisomaan riemuloikalla.
Maahan ei mene ellen itse kyykisty ja sieläkään ei pysy kuin välttämättömän.
Mitähän muuta... Taistelutahtoa löytyy ainakin. :D Repii lelua ja käy siihen kiinni niin kuin ei olisi koskaan leikkimään päässyt. :D
Haukkumaan en ole saanut haukkuilmaisua ajatellen. Kääntelee päätään ihmeissään puolelta toiselle ja hyppii ympärillä. 


Uimassa ollaan käytetty koiria moneen otteeseen. Nita hakee keppiä hyvin ja sukeltelee uidessaan. Alf sen sijaan keskittyy lähinnä Nitan häiriköimiseen ja yrittää varastaa sen noutamaa keppiä. Ui ainoastaan vahingossa. Kahlaa kyllä. Katsotaan saadaanko uimaria Alfilta ollenkaan. Keväällä se polski monestikkin ihan mielellään, mutta nyt hannailee rannalla ja kahlailee pelkästään...

Mutta, treenit jatkuu sitä mukaa kun kerkiää.. ;)

Treeniä treeniä..

Oltiin tänään rauniotreeneissä. Alf oli jälleen odotuksia parempi. Aiemmin ollaan otettu kaikki haut niin, että Alf on nähnyt mihin maalimies menee ja tämän jälkeen on lähetetty etsimään. Nyt otettiin ensimmäinen näin ja loput tehtiin niin, että Alf näki kun maalimies lähti raunioille, mutta sitten käännyttiin ympäri niin ettei Alf nähnyt mihin maalimies meni. Hyvin löysi siitä huolimatta! Viimeinen maalimies oli vaikein. Sitä etsittiin pitkään ja otettiin uusi lähetyskin. Motivaatio ei kuitenkaan kadonnut. Sinnikkäästi etsiskeli ja haisteli. Tuuli taisi hieman viedä hajua toiseen suuntaan, koska koko ajan liikkui toiseen reunaan sieltä mihin lähetettiin. Haamuna sitten lopulta löysi. :) Mutta upeaa oli työskentely!! Olin todella positiivisesti yllättynyt ja iloinen!
Haukkuilmaisu on vielä vähän hukassa. Mentiin kentälle reilusti ennen muita ja yritin Nitan (rotweiler) siivellä haukuttaa Alfia, mutta yllättäen kumpikaan ei älynneet haukkua. Tuijottivat vaan ihmeissään sen oloisina, että: "Mehän istutaan nätisti, mitä sä siinä riehut anna ne nakit!" Tähän täytyy vielä panostaa reilusti!
Otin myös Nitalla makkararinkiä ja se sujui alku kankeuden jälkeen hyvin. Häntäkin alkoi vispata. ;)

Alf 6kk

Alf tosiaan täytti 6kk eilen. <3 Onnea myös sisaruksille jos joku sattuu lukemaan. ;)
Painoa Alfilla oli eilen eläinkaupan puntarissa 19,5kg. Ruipelolta se näyttää kun menossa on jonkin aikaa ollut mukana tuollainen paria kuukautta vanhempi rotikkatyttö. :)
Mutta vauhtia Alfilla riittää, samoin hieman löytynyt myös uppiniskaisuutta. Käskiessä katselee muualle ja ihmettelee. Ihan kuin ei kuulisikaan. Sitten asiaa hinkataaan niin kauan kunnes menee perille.

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa treenaamassa. Mestässä oltiin hakuilemassa ja olin ihan varma, että homma menee täysin ihmetellessä ja pelleillessä, mutta emännän iloiseksi yllätykseksi koira hiffasi aika hyvin tarkoituksen. :) Haukkua ei tullut. Kotosalla olen sen muutaman kerran saanut tulemaan, mutta sielä ei kuulunut ääntäkään. Oli niin esimerkillisen hiljainen, että huh sentään. :D Olisi kotonakin kun rappukäytävästä kuuluu ääniä. ;)

Noh, haukkuilmaisuun sitten vaan lisää harjoitusta. Eiköhän se tästä. ;)

Alf sen kuin kasvaa ja kehittyy.

Treenit on nyt jääneet hiukan vähälle töiden takia, mutta päästiinpä tässä kuitenkin kenneltapaamisessa käymään ja raunioille ollaan pääasiassa päästy.
Alf todellakin rakastaa ihmisiä eikä kylläkään vierasta ketään. :) Maalimies on yleensä tosissaan se paras juttu. :D

Lenkillä jos päästän Alfin vapaaksi niin on kyllä alkanut irrota entistä kauemmas ja vauhdikkaammin. Hieman itseä välillä jännittää jos siinä vauhdissa silmiin osuu jotain mielenkiintoista niin kuinka lujaa meneekään perään.. Tähän asti kuitenkin luoksetulo ja minun menoni seuraaminen on onnistunut. Olen useammin tehnyt sitä, että jos Alf irtoaa liian kauas niin menen itse piiloon jotta muistuu Alfille mieleen, että sen pitää itse katsoa missä minä kuljen.

Rosea käytiin taas tänään moikkaamassa ja alkavat olla jo tosi hyviä kavereita keskenään. Riekkuminen ei ole Alfiltakaan enää niin päätöntä menoa kuin se oli aiemmin. Osaavat nopeammin rauhoittua. Kyllä kuitenkin huomaa jos lenkillä kuljetaan läheltä äidin kotia, että Alf tunnistaa paikan. Se olisi aina menossa kohti äidin ovea. :D Rose on Alfin paras kaveri, ihan selvästi. ;)

Treenattu on tuossa kotipihan vieressä parkkiksella tokoa ja hyvin on mennyt. Häiriöherkkyyttä on, mutta riippuu selvästi koiran motivaatiosta joka on nähtävillä kyllä jo kun aloitetaan.
Kenneltapaamisessa sain oppia hiukan koiran leikittämiseen ja sitä on koitettu pitää yllä ja harjoitella. Siinä taitaa olla enemmän emännällä harjoittelemista kuin koiralla. :) Nyt kun hampaatkin alkaa olla vaihtuneet niin saa jo Alf lelustakin kiinni.. ;)